Jennyn lukupäiväkirja

30.11.-15

Olen lukenut vähän matkaa Linnan Täällä pohjantähden alla-trilogian ensimmäistä osaa. Kirja alkaa kuuluisalla lauseella "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi", jonka jälkeen seurataan Jussia hänen alkaessaan rakentaa suolle torppaa. Lukeminen on tähänmennessä ollut mielenkiintoita, vaikka torpan rakentamisen lisäksi juuri mitään ei tapahdu on teksti kirjoitettu hyvin ja hahmoja kuvailtu realistisesti ja monipuolisesti. Muutamassa luvussa on esitelty paljon hahmoja, jotka ovat keskenään erillaisia. Minua ovat kiinnostaneet erityisesti Otto, joka on myös joissain määrin ärsyttävä tai inhottava huolimattoman asenteensa ja pahojen tapojensa takia, mutta silti mielenkiintoinen ja Alma, Jussin vaimo. Almaa ei ole kuvailtu vielä paljon, mutta toivon, että hänen taustastaan ja ajatusmaailmastaan saataisiin tietää lisää kirjan edetessä.

4.12.-15

Jussin torppa on vähitellen valmistunut ja sinne on jo Oton avulla tinkimällä saatu hevonenkin. Lisäksi on nautoja, lampaita ja sika ja pelloilla kasvaa jo hyvin ruokaa ja rehua. Lukiessani olen tullut hyvin sympaattiseksi Jussia kohtaan ja pidän paljon hänen hahmostaan vaikken ennen huomioinut häntä niin paljon. On mukava nähdä kuinka hahmot ja heidän suhteensa kehittyvät vuosien vieressä. En ole ennen lukenut paljoakaan kirjoja joissa tapahtuma aika on näin pitkä. Kirjassa yksi luku on helposti monta vuotta, mikä on omalla tavallaan mielenkiintoista ja Linnan sujuva kerronta saa sen tuntumaan luonnolliselta. Tyyli ei silti välttämättä ole henkilökohtainen suosikkini, sillä sitä lukiessa tuntuu, että jotain menee ohi. Almaan on myös päästy tutustumaan hieman enemmän hänen ja Jussin ensimmäisen pojan synnyttyä. Lapsen syntymä ja sen vauva-aika oli kiinnostavaan luettavaa, sillä Jussi, joka yleensä on varma päätöksissään ja tiedostaan oli lähes täysin neuvoton. Se oli ajoittain koomistakin. Pidin myös siitä, että kummeiksi tulivat Otto ja tämän vaimo Anna, mikä mielestäni symbolisoi Jussin ja Oton suhteen kehittymistä pakonomaisesta yhdessä työskentelystä ystävyydeksi.

7.12.-15

Olen päässyt kirjan loppuun ja mielipiteeni sen pitkään tapahtuma aikaan on muuttunut. Kirjan edetessä aloin nauttia, siitä, että sain nähdä hahmojen kasvavan ja muuttuvan. Oli mukava saada seurata heidän kasvuaan lapsesta aikuisiksi, ja uskon nyt arvostavani tälläista kerrontaa aivan uudella tavalla. En ota kantaa siihen itkinkö vai enkö kirjan lopussa Akselin mennessä naimisiin, mutta se oli ehdottomasti hyvä loppu kiehtovalle kirjalle. Lukukokemus on ollut omalaatuinen ja silmiäavaava ja saa ehdottomasti haluamaan lukea toisetkin osat trilogiasta.

   Olen pienellä tutkimisella saanut selville, että teos edustaa modernismia, mutta en voi sanoa, että olisin itse sen lukiessani arvannut. Toisaalta vika saattaa tämän asian kohdalla olla vain omissa taidoissani ja tiedoissani.

En löytänyt tietoa kirjasta otettujen painosten määrästä, mutta arvelen sen olevan suuri. Näytelmiä ja elokuvia siitä taas on tehty runsaasti. Kaikista trilogian osista on tehty näytelmät ja yhteensä viisi elokuvaa ja lisäksi yksi kahdeksan osainen tv-sarja.

     Teoksesta lähtenyt kuolematon sanonta on ehdottomasti "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi" ja uskoisin, että Jussin hahmo hieman jurona sisukkaana ja lämminsydämmisenä perus suomalaisena on myös hyvin ikoninen ja tunnettu.

     Väinä Linna on ehdottomasti ansainnut asemansa klassikkoiden kirjoittajana. Hän on vaikuttanut suuresti suomen kirjallisuuteen sekä kirjoittanut suosittuja ja mieleenpainuvia kirjoja. Suurin syy hänen "klassikoitumiseensa" (Anteeksi jos tuo ei ole oikea sana.) on varmaankin juuri hänen kirjojensa vaikutus suomalaisiin.

Itsearviointi

Ajattelin blogia aloittaessani että ei tästä varmaan mitään tule.

- Yhteistyö ja työnjako sujui varmaan ihan hyvin. Yhdessä ei paljon mitään ole voitu tehdä muualla kuin koulussa. Molemmat tekivät omat lukupäiväkirjat, yhdessä tehtiin ensimmäinen postaus ja Väinö linnan käänteinen elämäkerta.

Luova kirjoittaminen oli mukava, koska siinä sai keksiä itse mistä tekee.

- Käänteinen elämäkerta oli vaikea, koska verbit piti laittaa oikeaan aikamuotoon ja asiat piti osata kertoa järkevästi mutta kronologisesti väärin päin.
-Parhaiten onnistui Väinön elämäkerta, koska sitä tehdessä huomasi parhaiten virheet koska sitä piti miettiä eniten.
-Tehtävää tehdessäni opin paljon uutta Väinö Linnasta. Yhteistyön tekemisestä en oppinut paljoa koska emme tehneet paljoa yhteistyötä.
- Ehdottaisin blogille numeroa 9 koska ei tämä täydellinen ole: joissain kohdissa saattaa olla kirjoitus vihreitä, ja toisissa kohdissa kielioppi virheitä. Muitakin virheitä saattaa olla, mutta niitä ei mainosteta.
      Blogia aloittaessa ajattelin, että tästä tulee varmaankin vaikeaa, mutta silti ihan hauskaa. Yhteistyö sujui mielestäni ihan hyvin, joskin tekniset ongelmat vaikeuttivat sitä välillä. Työnjakomme meni kuten Pekka jo yllä mainitsi ja lisäksi luovassa kirjoittamisessa tehtiin tavallaan erilliset tehtävät, vaikkakin samaan postaukseen. Pidin myös luovasta kirjoittamisesta, sillä se oli muita tehtäviä vapaampaa. Myös minulle elämänkerta oli vaikeaa, juuri väärinpäin menevän järjestyksen takia. Lisäksi lukupäiväkirja oli minulle vaikea, koska oli vaikea keksiä mistä kaikesta kertoa ja miten. Pysyn Pekan kannassa numeron suhteen, sillä blogi ei todellakaan ole täydellinen ja kirjoitusvirheitä on varmaankin lipsahtanut postauksiin. 

Luovaa kirjoittamista

Suomalainen sotilas tuhosi yksin venäläis komppanian.

No niihä sitä saap sannoo. Tuumasi Antero Rokka kysyttyämme häneltä ampuiko hän koko komppanian yksin. Kylhä tuo naapurkii vähi yrittel mut ei tuost tult paljo mittää. Naha hää hitto nappas miul auk päästä. Mie hetkeks mänin sekasi. Komppaniapäällikkö Lammio kertoo että Rokan voisi ylentää vaikka kuinka ylös mutta on kuin hän ei olisi kuullutkaan sotilaskurista. Kylhä mie hyöt sinuttele ko ovat nuorempii. Tuumaa tähän Rokka. -Tällaisia sotilaita kun Suomella olisi enemmän niin sota olisi käytännössä jo voitettu. sanoi Lammio. Rokalle ei myönnetä Mannerheimin ristiä kurittomuuden vuoksi. -Muuthan voisivat vaikka ottaa hänen huonosta käytöksestään mallia. Puolustelee Lammio kantaansa.

Antero Rokka tuhosi venäläisen 
Komppanian

Alman päiväkirja: Akselin syntymä

Akseli on tänään syntynyt, ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Olen jo vähän aikaa odottanut tätä ja nyt olen onnellinen ja uupunut. Poltojeni alettua Jussi ryntäsi heti hakemaan Priitan, mutta hän tosin saapui paikalle vasta myöhemmin Jussin jo palattua. Jussi oli hyvin hermostunut, eikä hänestä suoraan sanottuna ollut mitään hyötyä, kunhan pysyi poissa tieltä. Synnyttäessäni en huutanut, sillä se oli minulle kunnia asia ja olen ylpeä onnistumisestani.

       Priitta jäkättää Jussille torpan ruokavarannoista ja kahvista, mutta sillä ei ole oikeastaan väliä. Tärkeintä on, että Akseli on kunnossa ja täällä. On vaikea uskoa, kuinka ihanaa on, kun pitkään toivottu asia on totta. Vaikka olenkin väsynyt, enkä ole varma miten rahat riittävät kaikkeen, olen kiitollinen tästä luojan lahjasta. 

Pekan lukupäiväkirja

Ensimmäinen lukupäiväkirja
3.12. S.120
- Lukeminen on sujunut hyvin. Kirja on ollut mielenkiintoinen luettava. Se kuvaa konekiväärikomppanian vaiheita ja jokapäiväistä elämää. Hietanen, Rahikainen, Määttä, Sihvonen, Vanhala, Lehto, Riitaoja, Kariluoto, Kaarna, Lahtinen ja Salo ovat kaikki omalla tavallaan kiinnostavia persoonia. Kirjassa ei ole varsinaista päähenkilöä, mutta pidän itse Hietasesta. Hän on hauska ihminen. Vanhala taas on mielestäni aika rasittava ja ärsyttävä henkilö. Hän on sellainen pulska poika jolla ei kauheasti ole omia mielipiteitä. Hän yrittää olla porukan jäsen myötäilemällä muita. Teos on kerrottu suorasukaisesti ja mielestäni aika helpolla kielellä, vaikka jotkut kohdat joissa dialogia käydään eri murteilla ovatkin aika hankalia.

Toinen lukupäiväkirja
4.12. S.229
 Luvattomasta vartiopaikalta poistumisesta johtuen Rahikainen, Määttä ja Lehto joutuvat seisomaan "kovennettua" eli asennossa seisomista täyspakkauksen kanssa kahden tunnin ajan. Rangaistuksen aikana venäläiset pommikoneet pommittavat paikkaa mutta rangaistavat selviävät hengissä. Muutama muu ei selvinnyt, josta johtuen komppanialle lähetettiin täydennys miehiä. Antero Rokka ja Susi. Komppania joutuu väijytykseen ja Lehtoa ammutaan kuolettavasti. Hän ei kuitenkaan kuole vaan joutuu tappamaan itsensä kiväärillään. Itsemurha laukausta pelästyneet venäläiset alkavat tulittaa pikakivääreillä ja Riitaoja kuolee osumasta.
- Kari Suomalainen on arvostellut teosta sanoin»On olemassa kahdenlaisia kirjailijoita: toiset luovat ravasta ihanteita (Vänrikki Stoolin tarinat) ja toiset tekevät ihanteista rapaa (Tuntematon sotilas). Kukin voi sitten oman luonteensa mukaisesti valita, kumpi valhe häntä enemmän miellyttää.» olen samaa mieltä. Tuntematon sotilas esittää sodan julmana ja raakana tapahtumana jossa ei ole mitään ihailtavaa tai kunniakasta. Kovat kovettuvat ja heikot eivät välttämättä kestä. Kuka tahansa saattaa kuolla ja kaikki ovat hermostuneita.

Kolmas lukupäiväkirja
5.12. S.318
Kaksi miestä ei suostu lähtemään ja heidät teloitetaan. Komppania joutuu tulitaisteluun venäläisiä vastaan. Venäläisillä on kuitenkin ylivoima ja kk:n miehet joutuvat perääntymään. Loppujenkin piti lähteä mutta Lahtinen ei jättänyt konekivääriä vaan otti sen mukaansa. Hänet ammuttiin ja konekivääri jäi sille tielle. Rokka lähti Lampisen kanssa väijyttämään Venäläisiä ja ampui yksin koko komppanian. Mannerheimin syntymäpäivien kunniaksi miehet keittivät salaa kiljua. Kännissä Koskela meni upseerien juhliin komentokorsuun ja alkoi lyömään ihmisiä. Hänet kannettiin pois. Komppania marssi uuteen leiriin ja sai vahvistuksia. Kuumapäinen Hauhia niminen poika rikkoi selväsanaista neuvoa ja nosti päänsä juoksuhaudasta. Venäläinen tarkka-ampuja ampui hänet heti.
- Kuuluisin kirjan henkilöitä on todennäköisesti "supersotilas" Rokka joka on humoristinen ja taitava sotilas. Hän on erittäin rohkea, älykäs ja kylmäpäinen, mutta ei kunnioita ylempiarvoisia ollenkaan vaan sinuttelee kaikkia sen enempää miettimättä.
- Teoksesta on tehty useita näytelmä ja musikaali sekä 2 elokuva versiota. Kolmannen elokuvan julkaisemis vuodeksi on suunniteltu vuotta 2017 jolloin suomi täyttää 100 vuotta. Kirjasta on otettu 60 painosta.

Neljäs lukupäiväkirja
6.12. Kirjan loppuun.
Rokka käyttäytyy epäkunnioittavasti ja haastetaan sotaoikeuteen, mutta ennen oikeudenkäyntiä saa vangiksi venäläisen kapteeni Baranovin. Hyökkäyksessä kranaatin räjähdys repii Hietaselta nenän ja silmät irti. Venäläiset ampuivat komentaja Sarastien ja sairasauton joka kuljettaa muun muassa Hietasta. Kaikki autossa olleet kuolivat. Komppanian vetäytyessä takaisin Suomeen Suteen ja Rokkaan osuu ja heidät viedään ambulanssilla pois.
-Kirja on ansainnut paikkansa klassikkona realistisena kuvauksena jatkosodasta ja siihen osallistuneiden miesten sekä rohkeista että raukkamaisista teoista