30.11.-15
Olen lukenut vähän matkaa Linnan Täällä pohjantähden alla-trilogian ensimmäistä osaa. Kirja alkaa kuuluisalla lauseella "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi", jonka jälkeen seurataan Jussia hänen alkaessaan rakentaa suolle torppaa. Lukeminen on tähänmennessä ollut mielenkiintoita, vaikka torpan rakentamisen lisäksi juuri mitään ei tapahdu on teksti kirjoitettu hyvin ja hahmoja kuvailtu realistisesti ja monipuolisesti. Muutamassa luvussa on esitelty paljon hahmoja, jotka ovat keskenään erillaisia. Minua ovat kiinnostaneet erityisesti Otto, joka on myös joissain määrin ärsyttävä tai inhottava huolimattoman asenteensa ja pahojen tapojensa takia, mutta silti mielenkiintoinen ja Alma, Jussin vaimo. Almaa ei ole kuvailtu vielä paljon, mutta toivon, että hänen taustastaan ja ajatusmaailmastaan saataisiin tietää lisää kirjan edetessä.
4.12.-15
Jussin torppa on vähitellen valmistunut ja sinne on jo Oton avulla tinkimällä saatu hevonenkin. Lisäksi on nautoja, lampaita ja sika ja pelloilla kasvaa jo hyvin ruokaa ja rehua. Lukiessani olen tullut hyvin sympaattiseksi Jussia kohtaan ja pidän paljon hänen hahmostaan vaikken ennen huomioinut häntä niin paljon. On mukava nähdä kuinka hahmot ja heidän suhteensa kehittyvät vuosien vieressä. En ole ennen lukenut paljoakaan kirjoja joissa tapahtuma aika on näin pitkä. Kirjassa yksi luku on helposti monta vuotta, mikä on omalla tavallaan mielenkiintoista ja Linnan sujuva kerronta saa sen tuntumaan luonnolliselta. Tyyli ei silti välttämättä ole henkilökohtainen suosikkini, sillä sitä lukiessa tuntuu, että jotain menee ohi. Almaan on myös päästy tutustumaan hieman enemmän hänen ja Jussin ensimmäisen pojan synnyttyä. Lapsen syntymä ja sen vauva-aika oli kiinnostavaan luettavaa, sillä Jussi, joka yleensä on varma päätöksissään ja tiedostaan oli lähes täysin neuvoton. Se oli ajoittain koomistakin. Pidin myös siitä, että kummeiksi tulivat Otto ja tämän vaimo Anna, mikä mielestäni symbolisoi Jussin ja Oton suhteen kehittymistä pakonomaisesta yhdessä työskentelystä ystävyydeksi.
7.12.-15
Olen päässyt kirjan loppuun ja mielipiteeni sen pitkään tapahtuma aikaan on muuttunut. Kirjan edetessä aloin nauttia, siitä, että sain nähdä hahmojen kasvavan ja muuttuvan. Oli mukava saada seurata heidän kasvuaan lapsesta aikuisiksi, ja uskon nyt arvostavani tälläista kerrontaa aivan uudella tavalla. En ota kantaa siihen itkinkö vai enkö kirjan lopussa Akselin mennessä naimisiin, mutta se oli ehdottomasti hyvä loppu kiehtovalle kirjalle. Lukukokemus on ollut omalaatuinen ja silmiäavaava ja saa ehdottomasti haluamaan lukea toisetkin osat trilogiasta.
Olen pienellä tutkimisella saanut selville, että teos edustaa modernismia, mutta en voi sanoa, että olisin itse sen lukiessani arvannut. Toisaalta vika saattaa tämän asian kohdalla olla vain omissa taidoissani ja tiedoissani.
En löytänyt tietoa kirjasta otettujen painosten määrästä, mutta arvelen sen olevan suuri. Näytelmiä ja elokuvia siitä taas on tehty runsaasti. Kaikista trilogian osista on tehty näytelmät ja yhteensä viisi elokuvaa ja lisäksi yksi kahdeksan osainen tv-sarja.
Teoksesta lähtenyt kuolematon sanonta on ehdottomasti "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi" ja uskoisin, että Jussin hahmo hieman jurona sisukkaana ja lämminsydämmisenä perus suomalaisena on myös hyvin ikoninen ja tunnettu.
Väinä Linna on ehdottomasti ansainnut asemansa klassikkoiden kirjoittajana. Hän on vaikuttanut suuresti suomen kirjallisuuteen sekä kirjoittanut suosittuja ja mieleenpainuvia kirjoja. Suurin syy hänen "klassikoitumiseensa" (Anteeksi jos tuo ei ole oikea sana.) on varmaankin juuri hänen kirjojensa vaikutus suomalaisiin.